Mariankirkko (Neubrandenburg)

Mariankirkko on vuonna 1298 valmistunut kirkkorakennus Neubrandenburgissa Saksassa. Sen rakennutti Brandenburgin rajakreivi Juhana I, ja sitä uudistettiin 1832–1841. Kirkko tuhoutui pahoin toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Kirkon raunioihin päätettiin tehdä konserttisali ja taidegalleria. Konserttisalin avajaiset olivat 2001, ja rakennus tunnetaan nykyään nimellä Neubrandenburgin konserttikirkko.KirkkorakennusBrandenburgin rajakreivi Juhana I määräsi vuonna 1248 rakennettavaksi Neubrandenburgin kaupungin ja kaupungin seurakuntakirkon. Mariankirkon vanhimmat osat ovat tornin alaosat ja sen pohjoispuolella oleva halli, jotka on muurattu luonnonkivestä. Muutoin kirkko on muurattu tiilestä. Se vihittiin käyttöön vuonna 1298. Kirkon keskilaivan holvi tuhoutui, kun kaupungissa raivosi tulipalo vuonna 1676.Kiinnostus goottilaiseen arkkitehtuuriin lisääntyi. Mecklenburg-Strelitzin suurherttua Yrjön määräyksestä kirkkoon tehtiin mittava uudistyö vuosina 1832–1841. Uudistyön arkkitehtina oli Friedrich Wilhelm Buttel. Hän säilytti kirkon alkuperäiset osat ja lisäsi puuttuvien osien tilalle goottilaista tyyliä olevia uudisosia. Samalla lisäysten tuli kuitenkin ilmentää vallitsevaa romanttista suuntausta.Pohjamuodoltaan Mariankirkko oli alun perin kolmilaivainen hallikirkko, jonka sivulaivat olivat leveydeltään puolet keskilaivasta. Keskilaivassa oli yhdeksän ristiholvia. Kirkon torni on länsipäädyssä. Itäpäädyn näyttävä seinä on suora, siinä on alaosassa kolme ikkunaa ja ulkopuoliset tukipilarit. Itäpäädyssä on käytetty tiilien lisäksi kiveä, runsaasti muototiiliä ja taidokasta muuraustekniikkaa. Päädyn kruunaa viisi fiaalia, koristeellista pikkutornia, jotka jakavat päätykolmion neljään osaan. Näissä osissa on holvikaaret, keskimmäisissä kaksi päällekkäin. Holvikaari-valeikkunoiden eteen on muurattu verhofasadiksi koristeellinen sauvasto ja ruususto. Kirkon jokaisessa kulmassa on monikulmaiset porrastornit, jotka toimivat myös vinojäykisteinä.