Spandaun linnoitus

Spandaun linnoitus eli Spandaun sitadelli (Zitadelle Spandau) on alkujaan keskiajalta peräisin oleva linnoitus Berliinin Spandaun esikaupungissa. Se on Euroopan parhaimmin säilyneitä historiallisia linnoituksia. Linnoitus on tehty Spree- ja Haveljokien yhtymispaikassa sijaitsevalla pienelle saarelle, ja se on kokonaan veden ympäröimä.Linnoituksen paikalla on sijainnut varhaiskeskiajalla slaavilainen asutuskeskus. Arkeologisten löytöjen perusteella jonkinlainen pieni linnoitusrakennelma on ollut paikalla ainakin jo 800-luvulla. Myöhemmin siitä tuli suuri linnoitus, jonka oli tarkoitus suojata Reininmaalta Puolaan ulottuneen tärkeän kauppareitin varrella sijainnutta Spandaun kaupunkia. Linnoituksen vanhin säilynyt osa on 32 metriä korkea Juliusturm-torni, joka on valmistunut noin vuonna 1200. Se on nykyään Berliinin vanhin ei-kirkollinen rakennus. Tornin yläosa on Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema lisäys vuodelta 1838. Tornin seinät ovat 3,6 metriä paksut. Linnoituksen päähalli (palas) on rakennettu vuosina 1521–1523.Linnoituksen pääosa on valmistunut vuosina 1559–1583, ja sen rakennutti Brandenburgin vaaliruhtinas Joakim II. Linnoituksen suunnitteli italialainen rakennusmestari Chiaramella da Gandino pohjoisitalialaisten esikuvien mukaisesti. Hän suunnitteli neljä nuolimaista bastionia, jotka saivat nimikseen König (”kuningas”), Königin (”kuningatar”), Kronprinz (”kruununprinssi”) ja Brandenburg. Neliönmuotoisen linnoituksen bastionien kärjet ovat noin 300 metrin päässä toisistaan. Uudenaikaiset bastionit olivat tärkeitä, koska tykkien kehitys oli tehnyt vanhanaikaisista linnoista huonoja puolustustarkoitukseen. Chiaramella da Gandinon johdolla rakennettiin samoihin aikoihin myös nykyinen porttirakennus, kurtiini ja vanha asevarasto.